Pentuja

V-pennut

( 16.11.2011 )



Pentueen isä Benayr´s Carolina Connection, kutsumanimeltään Connor, on Amerikan tuonti.
Connorilla on Suomessa ennen tätä pentuetta syntynyt kaksi pentuetta,
joista ensimmäisestä on meillä täällä kotona kasvamassa vuoden vanha Maltti-neiti.

Connor on Amerikan muotovalio. Mielelläni tätä kaunista nuortamiestä näyttelyttäisin myös täällä,
mutta se ei onnistu typistetyn hännän vuoksi.

Pentueen emä Terhierin Risky Business on kutsumanimeltään, vaan ei luonteeltaan, Riesa.
Riesa on reipas ja iloinen koira, jonka häntä heiluu vinhaa vauhtia.

Molemmat vanhemmat ovat iloisia ja aktiivisia, perusterveitä koiria, joiden silmät ja polvet on virallisesti tutkittu.
Yhdistelmä on Australianterrierikerho ry:n jalostustoimikunnan hyväksymä.

***

Pentue syntyi perjantaina 2. syyskuuta.
Pentueessa on seitsemän potraa pentua, neljä urosta ja kolme narttua.

Pennut luovutetaan lokakuun lopulla eläinlääkärin tarkastamina, tunnistusmerkittyinä ja rekisteröityinä.

Pentujen kuvia voit kurkistella Facebook-sivuiltani.

[Pentueen sukutaulu]

Lisätietoja :
Terhi Oksanen

p. 045 - 347 08 55 (tel. +358- 45 - 347 08 55)
e-mail: terhierin [at] terhierin. com

 

Pentueen elämää, 1. viikko:
Pennut syntyivät nopeassa tahdissa, olkoonkin että Riesa- äiti on ensimmäistä kertaa asialla. Riesa tietää tarkalleen mitä tehdä, itse olen lähinnä sivustaseuraajana.
Pienin pentu painaa 180g, suurin puolestaan 195g - mukavan tasakokoinen satsi.
Luontoäiti on kertonut Riesalle, että lapset tarvitsevat ruokaa, lämpöä ja puhtautta. Me ihmiset pidämme huolen siitä, että Äiti-koira saa ensiluokkaista ravintoa ja rauhan tutustua lapsiinsa.

Ensimmäisen viikon aikana pennut jäntevöityvät ja kauniisti sanottuna lihovat, kuin pienet porsaat. Maitoa, sitä elämän eliksiiriä tulee siis riittävästi joka tytölle ja pojalle.
Viikon loppuun mennessä pentujen painot on tuplaantuneet - kasvuvauhti on valtava!

Pentueelle on mietittynä pitkä lista nimivaihtoehtoja... Olisiko yksi pojista kenties Voimamies, toinen voisi ehkä olla Vikavirta? Joku tytöistä on ilman muuta Vaahtokarkki!

 

Pentueen elämää, 2. viikko:
Toisen viikon aikana pentulaatikosta alkaa kuulua ihan uusia ääniä. Murrr ja wuf. Ja huutomerkki perään!
Aika säälittäviltähän nämä murina- ja haukkuyritykset vielä kuulostavat, mutta hienoja yrityksiä yhtä kaikki.

Pentujen tärkein tehtävä vieläkin on syödä ja kasvaa. Voimistua ja vankistua. Riesan maitobaarissa on ahdasta, kun nälkäinen lauma aussilapsia hyökkää katsomaan mitä tänään on ruokalistalla.
Viikon loppupuolella ensimmäiset silmät alkavat aueta, mutta ihan vielä ei ole sen aika. Ei myöskään vierailijoiden. Äiti ja lapset saavat vielä elellä ihan rauhassa, ihastelevien vieraiden aika on vasta myöhemmin.

 
 
 

Pentueen elämää, 3. viikko:

Pennut ovat edelleen hyvin tasakokoisia, painoa niillä on 670-720g. Sen sijaan, että ne olisivat epämääräisiä hylkeenpoikasia ne alkavat muistuttaa enemmän ja enemmän koiranpentuja.
Ne kantavat päätään, silmät ovat auki, ne varaavat jonkin verran jo jaloilleen ja osaavat "istuakin". Tarvittaessa Äiti-koiran mahan alle voi hyökätä evästämään, vaikkei äiti ehtisikään pysähtyä paikalleen ruokkimaan jälkikasvuaan. Liikkuminen ei ole enää ryömimistä, vaan hieman haparoiden otettuja ensiaskelia.

Pentujen hoitotoimenpiteisiin on lisätty kynsienleikkuu, joka meillä tehdään viikottain, sekä madotus. Matolääkkeen annamme kahden viikon välein. 2,5 viikon iässä pennut saivat ensimmäiset maistiaiset raakaa jauhelihaa. Peto se on aussinpentukin, sillä raa´an jauhelihan tuoksu nenän edessä herättää varmasti sikeimminkin nukkuvan pennun. Annostelu on tässä vaiheessa teelusikallisia, emmehän tahdo, että pienet masut menevät sekaisin.

Riesa-äiti on sitä mieltä, että pelkkä lastenhoito alkaa olla vähän tylsää. Riesa viihtyy ulkona haistelemassa syksyn tuulia, mutta sisälle tullessa sillä on jo kiire laskemaan lapset. Äitiysloma ei siis pääty vielä pitkään aikaan.
Ensimmäiset vierailijat Riesa otti vähän epäröiden vastaan. Toisaalta ilo myös Äiti-koiran huomioivista ihmisistä on suuri, toisaalta ilmassa oli epävarmuutta siitä, ettei vaan kukaan ihastelijoista sujauta taskuunsa yhtään pientä karvalasta. Vieralijoiden lähdettyä Riesa ylpeänä hoitaa Ihan Omia Vauvojaan, kunhan on varmistanut, että ne on kaikki tallella.
 

 
Pentueen elämää, 4. viikko:
(Teknologiset ongelmat meinasi ottaa erävoiton, mutta kunnon taklauksen jälkeen pääsimme jälleen päivitysten pariin.)
Pennut kasvavat kohisten. Pentuaitauksen laajennus tuli ajankohtaiseksi siinä kohtaa, kun ensimmäiset juoksuaskeleet oli otettu. Nyt niitä ei pidättele enää mikään, vaan tästä eteenpäin vauhti ja "vaaralliset tilanteet" vaan lisääntyvät. Ikeniä kutittaa ensimmäiset hampaat ja kutinaa voi lievittää vaikkapa puremalla kaveria korvasta tai hoitotätiä varpaasta.
Mukaan kuvioihin on tullut myös leikki, leluja retuutetaan - vähän säälittävästi tosin, mutta retuutetaan kuitenkin. Välillä leikki yltyy ihan painimatsiksi, joka saattaa päättyä Huljan Tellielin Mulinaan.

Pennut syövät nyt raa´an jauhelihan lisäksi turvotettua penturuokaa. Äitikoiralle sitä uppoaa melkein litra päivässä, pentujen määrät mitataan vielä paljon pienemmillä mitoilla. Maistelun sijaan ruokailuun on tullut selkeä rytmi ja ruokintakertoja lisätään sen mukaan mitä äidinmaitoa vähennetään. Toistaiseksi maitobaari on vielä auki 24/7.

Viikottaiset hoitotoimenpiteet, kuten kynsienleikkuu sujuu jo rutiinilla, äkkiäkös sitä nyt 126 kynttä napsauttaa sopivan mittaisiksi. Toiset esittävät pieniä protesteja, toiset tietävät jo nyt että kauniin käytöksen jälkeen saa rapsutuksia ja haleja. Kuin huomaamatta perhe valuu pentujen luo silittelemään ja hellittelemään, kukapa voisikaan vastustaa näitä pieniä hurmureita?!
 
 
Pentueen elämää, viikot 5 & 6
Pentujen elämässä on saavutettu tärkeä etappi - elämää pentuaitauksen ulkopuolella!
Voi sitä lystiä ja riemua kun koko joukko pääsee tutustumaan uusiin nurkkiin, uusiin leluihin, uusiin ystäviin. Varsinkin niihin ystäviin, sillä elämässä pentuaitauksen ulkopuolella on kaikki ne Hoitotädit joihin tähän asti on saanut tutustua vain verkkoaidan läpi. Ketään meistä ei yllättänyt se, että Maltti nauttii tilanteesta täysillä, onhan se kakara vielä itsekin. Maltti antaa pentujen riepottaa itseään, mutta kertoo, kun pienet piraijanhampaat satuttavat.
Pennut opettelevat Maltin retuuttamisen lisäksi muitakin hampaidenkäyttökohteita, meillä kenenkään varpaat eivät ole enää turvassa!

Pentujen elämän tässä vaiheessa opitaan myös muita tärkeitä taitoja, kuten jarrutus täydestä vauhdista ennen seinään törmäystä, kuperkeikat, kiipeily... äänitehosteilla varustettuna tietysti.
Pennut leikkivät, ne venyttävät kavereiden kanssa leluja, ravistavat varmuuden vuoksi niiltä "niskat poikki", kuoputtavat pissaamisen jälkeen ja imitoivat kaikessa muussakin aikuisia koiria.

Pentujen uudet ihmiset käyvät vuorotellen huokailemassa omiensa luona, rapsuttavat siinä sivussa tietysti kavereitakin. Enää kolme viikkoa. Enää kaksi viikkoa. Ja pian on se hetki, kun vauvan saa pakata matkaansa ja aloittaa elämän Uuden Ystävän kanssa. Sitä ennen pennut käyvät visiitillä eläinlääkärin luona, varmistamassa että kaikki ovat siinä kuosissa kuin pitääkin olla. Eläinlääkärillä nahan alle tuikataan myös mikrosirut, jotta voidaan jatkossakin varmistaa että tämä tosiaan on Virtapiikki ja tässä veljensä Vaihtoehto.

Uudessa elämässään Voimamies lähtee opettelemaan hevosmiestaitoja ja jonkun perheeseen muuttaa jossakin vaiheessa sylillinen Vetovoimaa.Tytöistä Vaahtokarkin varaan laskemme tulevaisuuden jalostushaaveet, Villiruusu lähtee opettelemaan pohojaalaasta murretta ja Vilttitossu muuttaa rakkaalle ystävälleni.
 
   
 

Pentueen elämää luovutusiän jälkeen
Pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa, yksi kerrallaan. Uusista kodeista on tullut mukavia viestejä ja puheluita, pennut ovat reippaita ja iloisia pieniä aussinalkuja. Nyt se vaikein tehtävä jääkin uusien omistajien harteille - miten saadaan pennuista kasvatettua fiksuja ja avoimia aikuisia?

Yksi pennuista on vielä vaille omaa kotia. Vaihtoehto, jolle saamaton kasvattaja ei ole onnistunut vieläkään keksimään kutsumanimeä.
Poika on avoin, iloinen ja sosiaalinen pieni veijari. Se on harjoitellut hihnakävelyitä, käynyt tutustumassa hevosiin ja tietysti tässä meidän porukassa eläessään tottunut myös suurperheen touhuihin.
Leikkitäti- Maltti opettaa Elviiran ja Nastan kera pennun puhumaan ihan oikeaa koiran kieltä, ettei sitten isompana tarvita tulkkia.