Untitled Document

JALOSTUSTOIMIKUNNAN HYVÄKSYMÄ YHDISTELMÄ -
Ketä ja miten jalostustoimikunta palvelee?

Teksti: Terhi Oksanen & Mervi Soiletsalo

Kennelliiton ohjeistuksen mukaan rotujärjestön tulee valvoa ja ohjata rodun jalostustyötä harjoittamalla jalostusneuvontaa esim. asiantuntijoista kokoonpannun jalostustoimikunnan avulla.
Jalostustoimikunta koostuu rodun harrastajista, joille toimikuntaan päästäkseen kerho ei aseta varsinaisia kriteerejä. Vaatimuksena ei esimerkiksi ole pitkä historia kasvattajana tai Kennelliiton jalostusneuvojakoulutus. Riittää kun saa tarpeellisen määrän ääniä valintahetkellä.
Lisäksi valittavan henkilön oletetaan täyttävän kerhon selkeästi määrittelemättömiä vaatimuksia, jotka eivät ole mitattavissa.
Tosiasiassa kerho ei myöskään velvoita jalostustoimikunnan jäseniä esimerkiksi noudattamaan kerhon omaa jalostuksen tavoiteohjelmaa omassa kasvatustyössään.


Jalostustoimikunnan tehtävät

Jalostustoimikunnan ensisijainen rooli on neuvoa ja ohjata.
Suomen Kennelliiton ohjeistuksen mukaan rotujärjestöjen jalostusneuvonta on korkeintaan suosituksia antavaa, sillä kasvattajalle on viime kädessä jätettävä valinnan vapaus ja vastuu.

Jalostustoimikunnan tehtävä on kertoa kasvattajalle, kasvattajan niin halutessaan, yhdistelmän mahdollisista riskeistä ja eri vaihtoehdoista. Kasvattaja itse päättää tekemänsä yhdistelmän, sekä sen käyttääkö jotain koiraa jalostukseen vai ei.
Jalostustoimikunta on siten vain apuväline ja tietopankki, josta voi kysellä taustatietoa suunnittelemilleen yhdistelmille. Se myös kerää tietoa rodun sairauksista, sekä virallisesti tutkituista koirista.
Jalostustoimikunta hyväksyy tai hylkää kasvattajan ehdottamia yhdistelmiä ja/tai antaa omia suosituksiaan jalostustiedusteluun kirjallisesti.

On hyvä, että jalostukseen käytettäville koirille asetetaan edes minimaaliset vaatimukset. Jalostustoimikunnan hyväksynnän merkitystä kuitenkin korostetaan liikaa. Vihjataan, että vain vastuuntuntoiset kasvattajat hyväksyttävät yhdistelmänsä jalostustoimikunnalla.
Pitkään kasvattaneilla ei vältämättä ole tarvetta konsultoida jalostustoimikuntaa tekemiensä yhdistelmien puitteissa, koska kokemuksen mukana luonnollisesti tulee tietoa, jota voi itse tarvittaessa täydentää jalostustoimikunnalta. Hyvin usein kasvattajien intressit hyvien yhdistelmien aikaansaamiseksi ovatkin erilaiset, kuin jalostustoimikunnan.

Jalostustoimikunnan siunaama yhdistelmä ei välttämättä ole millään lailla parempi tai arvokkaampi, kuin hyväksyttämätön yhdistelmä, joka kuitenkin täyttää jalostustoimikunnan kriteerit.
Yhdistelmän "arvo" on niin monella tapaa mitattavissa. Toiselle kasvattajalle olennaisinta on terveys tai rodunomaisuus, yhdelle mittarina saattaa olla vain näyttelymenestys ja kolmannelle ties mikä?

Koska kerho ei kanna vastuuta jalostustoimikunnan hyväksymistä yhdistelmistä, onkin jokaiselle kasvattajaksi itseään tituleeraavalle olennaista, että on itse tarkoin perehtynyt jalostukseen käyttämiensä koirien sukuihin ja siellä esiintyviin riskeihin.
Jalostustoimikunnan hyväksymä yhdistelmä ei ole sen riskittömämpi miltään osin, kuin muutkaan pentueet.

Usein jalostustoimikunnan palveluja käyttävät kasvattajat, jotka ovat vasta aloittelemassa kasvatusuraansa ja kokevat tarvitsevansa tuekseen jalostustoimikunnan tietoa ja kerhon pentuvälitystä myydäkseen kasvattinsa.
Jalostustoimikunnan hyväksynnän olennaisin merkitys kokeneelle kasvattajalle onkin se, että pennut saa kerhon pentuvälitykseen myytäväksi. Pentuvälitykseen otetaan jalostustoimikunnan hyväksymät pentueet ja kasvattajan tulee lisäksi olla kerhon jäsen.


Mistä sitten tunnistaa "kunnon" pentueen?
Olennaista kaikissa pentueissa on se, että pentueen vanhemmat ovat rekisteröityjä Suomen Kennelliitossa, sekä virallisesti eläinlääkärillä tutkittuja, niin silmien, kuin polvienkin osalta. Jalostukseen käytettävillä koirilla tulee myös olla hyväksytty tulos virallisesta näyttelystä.

Tuloksillakin on merkitystä. Ei riitä, että tulokset on, niiden täytyy asettua tiettyjen raja-arvojen sisään. Silmätuloksen tulee olla J1 (=ok) ja polvituloksen tulee olla mielellään 0/0 tai maksimissaan 1/1, jolloin toisen osapuolen polvien on oltava 0/0. Mikäli näyttelytulos löytyy, tulee sen olla vähintään laatuarvostelun EH (erittäin hyvä).

Kaikille koirille ei kuitenkaan ole mahdollista hankkia näyttelytulosta Suomesta, esimerkkinä vaikkapa hyvin alkuperäisessä kotimaassaan näyttelyissä menestynyt nuori tuontikoira, jolla on alkuperämaan sääntöjä noudattaen typistetty häntä. Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaan 1.1.2001 jälkeen syntynyttä, typistettyhäntäistä koiraa ei Suomessa saa ilmoittaa virallisiin näyttelyihin tai kokeisiin.
Kerhon vaatimukset näyttelytulosten osalta vaatisivatkin hieman tarkistusta; onko olennaisinta se, että koiralla on näyttelytulos vai se, että sillä on näyttelytulos nimenomaan Suomesta.
Näyttelytulosta tai tutkimustuloksia ei kuitenkaan Suomesta vaadita, mikäli kasvattaja tuo Suomeen esimerkiksi spermaa. Kerhon jalostustoimikunnan tiedetään jopa suositelleen jalostukseen koiraa, joka ei ole koskaan Suomessa käynytkään, mutta josta oletetaan täällä olevan siemeniä. Vakuutta sperman olemassa oloon ei tiettävästi ole muilla, kuin tankin spermoineen mahdollisesti Suomeen tuoneella kasvattajalla...


Summa Summarum
Miltä osin jalostustoimikunnan hyväksynnän saanut yhdistelmä on kelvollisempi, kuin kriteerit täyttävä hyväksyttämätön yhdistelmä? Vastuu on joka tapauksessa viime kädessä aina kasvattajalla.


»
Takaisin kirjastoon
»
Takaisin Pentuja-sivulle